Terveisin Henriikka

"Kuulin kun ne sano: – Ai se oliki muija. Hahaa. Aika imartelevaa, mutta samalla melko törkeää." Lapin hangille suuntaavassa jaksossa puidaan omaa kehonkuvaa, pakkomiellettä olla poika, tekeekö minihame horatsun, tykkääkö kukaan teini oikeasti hiihdosta ja toiveita tulevaisuuden poikaystävälle.

Yllätyssynttäreitä, aasinhäntää, huumorintajuttomia poikia ja pitsoja, joiden täytteenä on hakaneuloja ja pieniä nukkeja – synttäreitä kannattaa juhlia antaumuksella! Hyvistä juhlista huolimatta kurkkua vähän kuristaa, kun miettii, miten paljon sitä on käyttänyt aikaa elämässään ajatellessaan poikia ja ihastuksia.

Kuvat lähti poistoon IRG-galleriasta a.k.a Galtsusta ja siitä koetaan suurta ylpeyttä. Myös vuosi sinkkuna tuo elämään juhlan aihetta! 2000-luku oli kultaista aikaa muun muassa Gallerian, mesen ja perheen yhteisen tietokoneen sääntöjen vuoksi.

Uusi vuosi 2008 komeili edessä melkein yhtä kirkkaana kuin 2021 nyt. 17-vuotias Henriikka listaa päiväkirjaansa asioita, joita haluaisi jättää edellisvuoteen (turha flirttailu, ihastumiset, henkiset ja fyysiset lyönnit, kirosanat...) ja odottaa malttamattomana, että uudenvuodenaatto tuo tullessaan tähtisumua, hattaraa ja suuria unelmia.

"Ei tämä päivä kyllä mitään juhlimista oo ollut." 16-vuotiaan Henriikan joulu oli klassikkoteinikamaa 2000-luvulla: sydänsuruja ja ikuista laihduttamista. Onneksi huumorinhetkiä ja itseironiaakin on vähän löytynyt. Iloista joulua kuuntelijoille! <3

Tässä jaksossa sukelletaan syvälle, kun päiväkirjan sivuille on tallentunut lista siitä, mistä kuraattorin kanssa olisi syytä puhua (esim. pissixet, mistä pojat tykkää ja kuinka voisi päästä Afrikkaan).