Itsemyötätunnossa kohtaamme kokemuksemme lämmöllä ja herkkyydellä, silloinkin kun kokemuksemme on tuskallinen. Tietoinen läsnäolo puolestaan auttaa meitä tunnistamaan, milloin koemme ahdistusta tai olemme itsekriittisiä, minkä jälkeen voimme harjoittaa itsemyötätuntoa. Prosessissa tunnustamme, että olemme kaikki epätäydellisiä. Virheittemme ja puutteittemme kautta voimme muodostaa syvää yhteyttä itseemme ja muihin. Itsemyötätunnon harjoittamisessa voimme avata ja syventää yhteyttämme itseemme ja toiseen sen sijaan, että supistumme. Myötätuntoisina yhteisöinä voimme levittää väkivaltaisten vuorovaikutustapojen sijaan myötätuntoista vuorovaikutusta ihmissuhteisiimme normaalina vasteena kärsimykseen. Tämän on todettu vähentävän työuupumusta, lisäävän sitoutumista työhön ja vähentävän poissaoloja. Myötätunto ei kuluta, mutta empatia voi pahimmillaan johtaa sijaistraumatisoitumiseen.
","author_name":"Kati Sarvela"}